korkeapaineesta

Korkeapaineesta tarkoitetaan ilmakehän aluetta, jossa ilmanpaine on suurempi kuin ympäröivän ympäristön paine. Korkeapaine syntyy, kun ilmaa laskeutuu maan pinnalle (subsidence) ja paine nousee. Laskeutuva ilma estää pilvien muodostumisen, minkä vuoksi sää on tyypillisesti selkeää ja poutaa.

Korkeapaineen keskuksessa ilma virtaa alaspäin eikä ylöspäin, mikä johtaa ilmanlaadun stabiloitumiseen ja yleiseen lämmönkertymiseen tai –häviöön riippuen vuodesta ja sijainnista. Sateet ovat epätodennäköisiä, pilvet vähenevät, ja sumsut tai utut voivat esiintyä vain rajoitetusti. Korkeapaineet ovat usein litteitä ja laajoja alueita, joiden keskusta voi pysyä paikoillaan tai liikkua hitaasti suurten ilmanpainejärjestelmien mukana.

Sääolosuhteisiin vaikuttavat korkeapaineet ovat yleensä vakaat, rauhalliset ja kuivat. Tuuli on usein heikkoa tai kohtalaista ja virtaa paine-erojen suuntaisesti ulospäin keskuksesta. Korkeapaineen muuttuessa paine-erot voivat voimistua, jolloin tuulet voimistuvat ja sääolosuhteet voivat muuttua. Pohjoisella pallonpuoliskolla korkeapaineen tuulet pyörivät myötäpäivään, eteläisellä pallonpuoliskolla vastapäivään; ydinkeskustoissa nämä kiertoliikkeet voivat vaikuttaa paikalliseen säätilaan.

Ilmanpaine mitataan hehtopascaleina (hPa). Keskimääräinen merenpinnan taso on noin 1013 hPa, ja korkeapaineiden keskuksissa paine on tyypillisesti korkeampi kuin tämä; vaihtelut paineessa ovat yleisiä ja voivat kestää useista päivistä jopa viikkoon. Korkeapaineet ovat tärkeä osa ilmaston ja sääennusteiden dynamiikkaa, ja niiden vaikutukset näyttelevät suurta roolia erityisesti pysähtyneen tai poutaisen sään muodostumisessa.