korkeajännitekaapeleille

Korkeajännitekaapelit ovat sähkönsiirtolinjoja, jotka on suunniteltu kuljettamaan sähköenergiaa erittäin korkeilla jännitetasoilla, tyypillisesti yli 30 kilovolttia. Näitä kaapeleita käytetään pitkien matkojen sähkönsiirtoon sähköntuotantolaitoksista muuntajapohjaisiin sähköasemiin, joista jännitettä lasketaan alemmas jakeluverkkoja varten. Korkeajännitekaapelien ensisijainen tarkoitus on minimoida energiahäviöt pitkillä siirtomatkoilla, sillä korkeampi jännite mahdollistaa pienemmän virran saman tehonsiirron saavuttamiseksi, mikä vähentää resistiivisiä häviöitä.

Korkeajännitekaapelit koostuvat useista olennaisista osista. Niiden ytimessä on yksi tai useampi johtava säie, joka on yleensä valmistettu kuparista tai alumiinista hyvän sähkönjohtavuuden varmistamiseksi. Johtimen ympärillä on eristekerros, joka on kriittinen estämään sähkövirran karkaaminen ja varmistamaan turvallisuus. Yleisiä eristemateriaaleja ovat esimerkiksi poikkisilloitettu polyeteeni (XLPE) ja eteenipropeenikumi (EPR). Eristeen päällä on usein puolijohdekerros, joka tasaa sähkökenttää ja estää corona-purkauksia. Tämän jälkeen seuraa mekaanista suojaa ja kosteuden tunkeutumista estävä vaippa, joka voi sisältää metallisen suojakerroksen, kuten armeerauksen tai lyijyvaippaan. Kaapelin ulkopintana on yleensä suojaava ulkovaippa.

Korkeajännitekaapeleita voidaan asentaa useilla tavoilla, riippuen ympäristöstä ja vaaditusta kapasiteetista. Niitä voidaan johtaa maanalaisiin kaivantoihin, suojaputkiin, siltojen alle tai vedenalaiseen asennukseen. Ilmajohtoina käytettävät korkeajännitekaapelit tunnetaan yleisemmin nimellä sähkölinjat. Jokaisella asennustavalla on omat etunsa ja haittansa liittyen kustannuksiin, asennuksen helppouteen, ympäristövaikutuksiin ja huoltotarpeeseen. Maanalaiset kaapelit ovat visuaalisesti huomaamattomampia ja vähemmän alttiita sääolosuhteiden aiheuttamille vaurioille, mutta niiden asennus on kalliimpaa ja vianhaku voi olla haastavampaa.