koodausjärjestelmiin

Koodausjärjestelmät ovat järjestelmiä, jotka muuntavat dataa tai viestejä toiseen esitys- tai tallennusformaatin. Niiden tarkoituksena on mahdollistaa tiedon tallennus, siirto ja käsittely eri alustoilla sekä tukea yhteentoimivuutta.

Koodaus jaetaan päätyyppeihin. Merkkikoodaukset määrittelevät merkkien binäärisen esityksen; esimerkkejä ovat ASCII ja Unicode-perheen UTF-8 sekä UTF-16. Unicode mahdollistaa monien kirjoitusjärjestelmien tuen saman standardin puitteissa. Tiedon siirtämiseksi tai säilyttämiseksi voidaan käyttää Base64 -koodausta, joka muuntaa binääridatan ASCII-merkkijonoksi, helpottamaan siirtoa kanavilla, jotka eivät tue binääridataa.

Pakkaus- ja virheenkorjauskoodit parantavat tehokkuutta ja luotettavuutta. Lossless-pakkauksia ovat Huffman-koodaus ja Lempel-Ziv -perheet (DEFLATE), jotka tiivistävät dataa. Virheenkorjauksessa käytetään pariteettia, CRC:tä, Hamming-koodia sekä Reed-Solomon -koodia, joita sovelletaan tallennukseen, tiedonsiirtoon ja virheiden korjaamiseen.

Koodaus ei ole sama kuin salaus. Koodaus muuntaa esitysmuotoa, kun taas salaus pyrkii suojaamaan sisällön. Usein järjestelmät käyttävät useita kerroksia: koodaus, pakkaus ja mahdollinen salaus, riippuen sovelluksesta ja vaatimuksista.

Standardointi tapahtuu kansainvälisesti ISO/IEC, ITU ja Unicode Consortiumin kautta. Käytännössä koodauksia sovelletaan tiedonsiirtoon, tallennukseen, ohjelmistoihin ja verkkopalveluihin. Esimerkkejä ovat UTF-8 sekä valitut virheenkorjaus- ja pakkausstandardit.