kontraindikaatio

Kontraindikaatio on terveydenhuollon termi, jolla tarkoitetaan tilaa, erityistä tekijää tai olosuhdetta, jossa tietyn hoito, lääke tai toimenpide ei ole suositeltava potilaalle. Se voi johtaa vakaviin haittoihin tai tarjota vähäisen mahdollisen hyödyn. Kontraindikaatiot jaetaan tavallisesti kahteen pääkategoriaan: absoluuttisiin kontraindikaatioihin, joissa hoito tulisi jättää kokonaan väliin, sekä relativisiin (suhteellisiin) kontraindikaatioihin, joissa hoitoa voidaan harkita varoen potilaan tilaa ja risk-hyötysuhdetta arvioiden.

Ennen hoitoa lääkäri arvioi potilaan sairaushistorian, nykyiset sairaudet, käytössä olevat lääkkeet, raskauden tai imetyksen tilan sekä munuaisten tai maksan toiminnan, mahdolliset allergiat ja muut riskitekijät. Kontraindikaatioiden tunnistaminen on olennaista potilasturvallisuuden varmistamiseksi, ja niitä dokumentoidaan sekä potilas tullaan informoimaan päätöksestä.

Esimerkkejä: Absoluuttinen kontraindikaatio voi olla anafylaktinen reaktio aiemmalle lääkkeelle, tai elävien rokotteiden antaminen immuunipuutteiselle potilaalle. Relatiivisia kontraindikaatioita voivat olla raskaus, imetys, tiettyjen lääkkeiden yhteisvaikutukset tai vakavasti huonontunut perussairaus, jolloin hoitoon ryhtymisestä on aina tehtävä huolellinen riskinarviointi.

Kontraindikaatioiden tilapäinen muuttuminen on mahdollista; uusien tutkimusten ja potilaan tilan muuttuminen voi muuttaa päätöstä.