kontekstikohtaisuus

Kontekstikohtaisuus tarkoittaa ilmiötä, jossa tulkinta, merkitys tai toiminta riippuu ympäröivästä kontekstista. Se voi ilmetä kielen merkityksessä, viestinnässä, kognitiivisissa prosesseissa sekä teknisissä järjestelmissä. Käytännössä kontekstikohtaisuus tarkoittaa, että sama sanallinen tai semanttinen sisältö saa erilaisen merkityksen eri tilanteissa.

Kielitieteessä kontekstikohtaisuus korostuu siten, että sanojen merkitys ja viittaukset määräytyvät lauseyhteydestä, puhetilanteesta ja kulttuurisista viitekehyksistä. Esimerkkejä ovat homonymien erottelu kontekstin perusteella, pronominien viittaussuhteet sekä deiktiset ilmaisut kuten "tämä" ja "tuo", joiden viite riippuu puhujan ja kuulijan asemasta ja tarkoituksesta.

Epistemologiassa ja filosofiassa on esillä kontekstuaalinen näkemys tiedon luonteesta: tiedon määritelmä ja sen hyväksyntä voivat muuttua riippuen kontekstista, kuten puheenaiheesta, asettajan tarkoituksesta tai epävarmuuden asteesta. Käytännössä tämä näkyy siinä, miten erilaiset käytännön standardit tai tilannekohtaiset tekijät vaikuttavat siihen, millä perustein sanotaan "tiedän".

Tietojärjestelmissä ja kielianalyysissä kontekstikohtaisuutta hyödynnetään parantamaan tulkintaa. Tekstissä ja puheessa konteksti auttaa sanan merkitysten tulkintaa, ohjaa epävarmojen ilmaisujen tulkintaa sekä mahdollistaa käyttäjä- tai tilanteeseen reagoivat tulokset, kuten paremmat käännökset, hautaustulokset ja suositukset.

Haasteina ovat kontekstin dynaamisuus, kulttuurinen vaihtelu ja monikielisyyden vaikutukset sekä se, miten konteksti voidaan mitata, mallintaa ja eettisesti huomioida. Alat kuten kielitiede, kognitiotiede ja tekoälytutkimus tutkivat kontekstikohtaisuutta edelleen, pyrkien sekä ymmärryksen lisäämiseen että käytännön sovellusten parantamiseen.