konjugoituvuus
Konjugoituvuus on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanan kykyä saada verbin kaltaisia taivutusmuotoja konjugoinnin kautta. Se kuvaa, missä määrin sana esiintyy erilaisissa muodoissa, kuten aikamuodoissa, persoonassa, luvussa sekä moduksissa, ja miten säännönmukaiset tai epäsäännölliset muutokset vaikuttavat koko taivutusparadigmaan.
Suomen kielessä konjugoituvuus kohdistuu pääasiassa verbeihin. Suomen verbit taivutetaan persōnan ja luvun mukaan sekä useissa aikamuodoissa
Konjugoituvuutta voidaan tarkastella suhteessa muihin sanojen luokitteluihin. Adjektiivit ja substantiivit taivutetaan, eivät konjugoidu, joten niiden taivutus
Esimerkkejä: "kirjoitan" (minä), "kirjoitat" (sinä), "kirjoitetaan" (passiivi). Epäsäännöllisiä ovat esimerkiksi "olla": "olen, olet, on, olemme, olette,