kompostoitumisen

Kompostoituminen (kompostointi) on biologinen prosessi, jossa orgaaninen aine hajoaa mikrobien, sienten ja muiden maaperäeliöiden toimesta, ja tuloksena syntyy ravinteikas komposti, jota voidaan käyttää maaperän parantamiseen.

Prosessi vaatii oikean tasapainon hiiliä ja typen lähteitä, riittävän kosteuden, hapen saatavuuden sekä ilmanvaihdon. Hajoamisreaktio kiihtyy lämpimässä, tyypillisesti 40–60 °C:ssa, ja lämpökompostointi voidaan saavuttaa kääntämällä massaa ja varmistamalla, ettei massa pääse mätänemään. Haittitekijöitä ovat liiallinen kosteus tai hapettomuus, mikä aiheuttaa hajua.

Hyödyllisiä raaka-aineita ovat keittiöjätteet kuten hedelmien ja vihannesten kuoret, kahvinporat, tee sekä munankuoret, sekä puutarhajäte kuten lehdet, ruohonlehti sekä oksat. Hiilirikkaat materiaalit kuten paperi, pahvi ja kuivahko puutarhajäte täydentävät rationaalia. Vältettäviä ovat rasvaiset ja proteiinipitoiset jätteet kuten liha, rasva ja kala sekä sairaita kasveja ja homehtuneita aineksia.

Kompostointitapoja on useita: avokompostori tai rakennettu kompostikehikko kotitalouksille sekä bokashi-menetelmä (anaerobinen esihajoitus). Pääidea on, että jätteet kerätään, sekoitetaan, pidetään kosteina ja riittävän ilmavina sekä annetaan kypsyä. Loppuvaiheessa massa saa tumma, murenevan ja maan hajuinen ominaisuudet.

Valmis komposti on humusrikas, tumma ja mureneva, jolla on maanomainen haju. Sitä käytetään maaperän parantamiseen, kasvualustan rakenteen ja veden pidätyksen edistämiseen sekä ravinteiden kierrättämiseen puutarhakasveille tai maataloudessa.

Kompostoituminen vähentää jätteen määrää, kaatopaikalle päätyvän jätteen kasvihuonekaasupäästöjä ja edistää kiertotaloutta. Tehokas toteutus edellyttää oikeaa hiili-typpisuhdetta, kosteutta sekä säännöllistä ilmastointia.