komponenttipohjainen

Komponenttipohjainen viittaa lähestymistapaan, jossa järjestelmä rakennetaan koostamalla erillisiä, hyvin määriteltyjä komponentteja, joilla on julkinen rajapinta. Komponentit voivat olla ohjelmistokomponentteja, kirjastoja, palveluita tai fyysisiä moduuleja, ja ne voidaan yhdistää toisiinsa määriteltyjen kontraktien kautta. Tavoitteena on lisätä uudelleenkäytettävyyttä, helppo ylläpito ja joustava laajennettavuus.

Keskeiset piirteet ovat modulaarisuus, kapselointi ja löyhkäyttöinen kytkentä sekä selkeät rajapinnat. Komponentit ovat itsenäisiä yksiköitä, jotka voivat olla kehitetty, testattu ja toimitettu erikseen. Yhdistämisen ja koostamisen tarkoituksena on minimoida riippuvuudet ja mahdollistaa komponenttien korvaaminen tai päivittäminen ilman suurta vaikutusta muuhun järjestelmään.

Prosessina komponenttipohjainen suunnittelu tai arkkitehtuuri alkaa komponenttien tunnistamisesta, rajapintojen määrittelystä ja sen jälkeen arkkitehtuurin toteuttamisesta komponenttien avulla. Käytännössä käytetään komponenttimalleja tai kehysrakenteita, jotka tukevat yhteentoimivuutta, versionhallintaa sekä palveluiden rekisteröintiä ja löytämistä. Tämä mahdollistaa järjestelmän osien yhdistämisen ajon aikana sekä helpomman uuden toiminnallisuuden lisäämisen.

Hyödyt ja haasteet liittyvät muun muassa nopeampaan kehitysnopeuteen, parempaan ylläpidettävyyteen, testattavuuteen ja skaalautuvuuteen sekä siihen, että komponenttien elinkaaren hallinta, versioning ja yhteensopivuus voivat olla monimutkaisia. Komponenttipohjaisuutta sovelletaan sekä ohjelmisto- että elektroniikkajärjestelmissä; sen vastineita ovat esimerkiksi CBSE, plug-in arkkitehtuurit ja osa palvelukeskeistä tai mikropalveluarkkitehtuuria.