kommunikaatiohäiriöistä

Kommunikaatiohäiriö viittaa vaikeuteen ymmärtää tai tuottaa kieltä puhuttuna tai kirjoitettuna. Nämä häiriöt voivat vaikuttaa puheen tuottamiseen, ymmärtämiseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Syitä kommunikaatiohäiriöihin voi olla monia, kuten aivovauriot esimerkiksi aivohalvauksen tai vamman seurauksena, neurologiset sairaudet, kehitykselliset häiriöt tai aistinvaraiset ongelmat, kuten kuulonalenema.

Yleisimpiä kommunikaatiohäiriöitä ovat afasia, joka vaikuttaa puheen tuottamiseen ja ymmärtämiseen vaurioituneen aivoalueen mukaan, ja dysartria, joka on puhelihasten hallinnan vaikeus, mikä johtaa epäselvään puheeseen. Myös kielelliset kehityshäiriöt, kuten dysfasia, voivat aiheuttaa vaikeuksia kielen omaksumisessa ja käytössä. Lapset voivat kärsiä fonologisista häiriöistä, jotka vaikuttavat puheen äänteiden tuottamiseen.

Kommunikaatiohäiriöiden diagnosointi tapahtuu yleensä puheterapeutin tai muiden terveydenhuollon ammattilaisten tekemien arvioiden perusteella. Hoidon tavoitteena on parantaa henkilön kommunikointikykyä ja siten hänen elämänlaatuaan. Hoito voi sisältää puheterapiaa, teknologian hyödyntämistä apuvälineenä ja ympäristön muokkaamista tukemaan kommunikointia. Läheisten ja yhteisön tuki on myös merkityksellistä henkilölle, jolla on kommunikaatiohäiriö.