kolminaisuudesta

Kolminaisuudesta on kristillisen teologian opillinen määritelmä siitä, että Jumala on yksi Jumala, joka ilmenee kolmessa pysyvästi olemassa olevassa persoonassa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolminaisuus ei tarkoita kolmea erillistä Jumalaa, vaan yhtä Jumalan olemusta, jonka kanssa ovat samaa jumalallista peruslaatua ja which jaettu olemus. Persoonat ovat erillisiä suhteissa toisiinsa, mutta yhdessä Jumalan aitiosta ja Jumalan samaa olentoa.

Historiallisessa kehityksessä kolminaisuusksi tunnustettiin ja määriteltiin varhaiskirkossa. Nikaian kirkolliskokous vuonna 325 korosti Isän ja Pojan suhteen samankaltaisuutta ja Jumalan yhden olennon perusulottuvuutta (homoousios). Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 381 täsmensi ja laajensi käsitettä sekä vahvisti, että Pyhä Henki on yhtä Jumala Jumalan kanssa. Näiden asioiden yhteydessä kehitettiin muotoutuvaa kolminaisuusopetusta vastaan erilaisia harhaoppeja, kuten modalismia ja subordinationismia. Athanasiasta ja muista varhaiskirkon kirjoittajista tuli keskeisiä nimeä, ja Athanasianen uskontunnustus kuvaa kolminaisuutta yksityiskohtaisesti.

Käytännössä kolminaisuus tarkoittaa, että Jumala toimii kolmena persoonana mutta jakamattomasti. Isä on Jumalan luoja, Poika on hänen sanansa ja mesiaksi Ottailleet, ja Pyhä Henki toimii Jumalan hengenä maailmassa ja uskovien elämässä. Kolminaisuus on keskeinen oppi katolisessa, ortodoksisessa ja monissa protestanttisissa kirkkokunnissa, vaikka painotukset ja teologiset tulkinnat voivat hieman poiketa eri traditioissa. Joillekin kristillisille ryhmäille kolminaisuus ei ole hyväksytty oppi, esimerkiksi unitarianismissa.