kolminaisuutta

Kolminaisuus on kristinuskon keskeinen oppi, jonka mukaan yksi Jumala ilmenee kolminaisessa muodossa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumalan olemassaolon yksi olemus (ousia) on jakamaton, ja samalla on kolme erilaista persoonaa (hypostases), jotka ilmenevät suhteessa toisiinsa. Kolminaisuus ei tarkoita kolmea Jumalaa, vaan yhtä Jumalaa kolmessa persoonassa.

Bibliksi perusta on nähtävissä useissa kohdissa, joissa Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä tai mainitaan kolminaisuuskonseptia. Esimerkkejä ovat Matteus 28:19, 2. Korinttilaisille 13:14 sekä Johanneksen evankeliumin luvut 14–16 ja prologi Johanneksessa (1:1–14).

Historian kuluessa kolminaisuuden oppi sai virallisen muotonsa varhaiskirkon yhteydessä. Nikean kirkolliskokous (325) vahvisti Pojan jumaluuden ja saman olemuksen käsitteen Isän kanssa, ja Konstantinopolin kirkolliskokous (381) korosti Pyhän Hengen jumaluutta. Näin määriteltiin kolme hypostasta yhdessä yhdestä olemuksesta. Käsitteet kehittyivät varhaiskristillisessä teologiassa; myöhempiä keskusteluja ovat synnyttäneet Filioque-merkinnän lisäykset, jotka ottavat Hengen lähteeksi Isän ja Pojan, sekä samalla kiistat idän ja lännen kirkkokunnissa.

Nykyään kolminaisuus on keskeinen oppi katolisessa, ortodoksisessa ja monissa protestanttisissa kirkkokunnissa. Osa kristillisistä ryhmistä, kuten Oneness-pentekostalismi ja Jehovan todistajat, eivät kuitenkaan hyväksy kolminaisuusoppia, vaan edustavat erilaisia näkemyksiä Jumalan luonteesta. Kolminaisuus nähdään yleisesti kristinuskossa keskeisenä, mutta samalla mystisenä ja teologisesti monimutkaisena aiheena.