kokonaisenergiatehokkuuteen

Kokonaisenergiatehokkuus tarkoittaa energiajärjestelmän kykyä tuottaa ja käyttää energiaa mahdollisimman pienellä panoksella suhteessa saavutettuihin palveluihin. Se kattaa sekä energian tuotannon ja jakelun että loppukäyttäjän energian käytön sekä koko arvo‑ketjun, mukaan lukien tuotannon konversiohäviöt, siirtoverkon tappiot sekä kuluttajien ja yritysten toimintatavat. Tavoitteena on pienentää kokonaisenergiankäytön päästöjä, kustannuksia ja riippuvuutta sekä parantaa energian turvallisuutta ja kilpailukykyä.

Kokonaisenergiatehokkuus tarkastelee useita sektoreita, kuten rakennuksia, teollisuutta, liikennettä ja sähköverkkoja. Esimerkkejä toimenpiteistä ovat rakennusten energiatehokkuuden parantaminen (eristys, ilmanvaihto, lämmitys), teollisuuden energiansäästötoimenpiteet sekä energianhallintajärjestelmät. Myös uusien teknologioiden, kuten yhdistetyn lämmön ja voiman tuotannon, älykkäiden verkkojen ja rakennusten automaation, rooli on merkittävä.

Seurantaan ja mittaamiseen käytetään useita indikaattoreita, kuten energian kokonaisintensiteetti (energiaa per bruttokansantuote), primäärienergian kokonaiskäyttö sekä elinkaari-energiatehokkuus. Kansainvälisesti ja EU:ssa on suuntaviivoja ja standardeja, jotka ohjaavat energiatehokkuusvaatimuksia.

Kokonaisenergiatehokkuuden parantaminen tukee ilmastotavoitteita, kestävää kasvua ja energiansa sekä turvallisuutta. Haasteina ovat alkuinvestoinnit, jakson pituus ja rebound-vaikutukset, minkä vuoksi toimenpiteiden suunnittelussa on tärkeää yhdistää teknologia, talous ja käyttäjäkokemus.