kohorttia

Kohorttia (partitiivimuoto sanasta kohortti) kuvaa tutkimuksessa määriteltyä ihmisryhmää, jota seurataan ajan kuluessa. Kohortti on yleisesti rakennettu siten, että sen jäsenillä on yhteinen piirre tai kokemus aloituspäivän hetkellä, ja tarkoituksena on havaita terveyteen tai muihin lopputuloksiin liittyviä tapahtumia.

Etymologisesti kohortti on peräisin latinan cohors-sanasta, levinneenä ruotsin ja englannin kautta suomeen.

Kohorttitutkimus viittaa epidemiologiassa tutkimusasetelmaan, jossa määriteltyä ryhmää seurataan joko ajan mittaan (prospektiivisesti) tai jo olemassa olevien rekisteritietojen perusteella (retrospektiivisesti). Tutkimus mahdollistaa ilmaantuvuuden laskemisen, riskisuhteiden arvioinnin ja syy-seuraus-yhteyksien tutkimisen. Se on usein vähemmän altis valintajännitteelle kuin tapaus-kontrollitutkimukset, mutta sen toteutus voi olla kustannuksiltaan ja ajallisesti vaativa sekä altis palautumis- tai menetysohhin.

Esimerkkeinä tunnetuista kohorttitutkimuksista mainitaan klassinen Framinghamin sydän­tutkimus, joka on kartoittanut sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä useiden vuosikymmenien aikana. Suomessa ja muualla on toteutettu lukuisia syntymä- ja aluekohtaisia kohortteja, joilla selvitetään terveyteen ja elämäntapoihin liittyviä tekijöitä pitkällä aikavälillä.

Käyttöalueet kattavat erityisesti lääketieteelliset, kansanterveyteen ja sosiaalitieteelliset tutkimukset. Mahdollisia haasteita ovat kustannukset, pitkä toteutusaika sekä osallistujien poistuminen seurannasta, mikä voi heikentää tulosten yleistettävyyttä ja sisäistä validiteettia. Kohorttitutkimukset tarjoavat kuitenkin arvokasta tietoa riskitekijöiden ja lopputulosten välisestä ajallisesta yhteydestä.