Kohorttitutkimus

Kohorttitutkimus on pitkittäinen havainnoiva tutkimus, jossa kohortiksi kutsuttua ryhmää seurataan ajan kuluessa. Ryhmän jäsenillä on alussa yhteinen piirre tai altistus, mutta heillä ei välttämättä vielä ole tutkittavaa sairautta. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, miten altistus tai riskitekijät vaikuttavat sairauksien tai terveyteen liittyvien tapahtumien ilmaantuvuuteen. Altistus voidaan mitata tutkimuksen alussa, ja osallistujia seurataan tulevassa ajassa.

Kohorttitutkimukset voivat olla prospektiivisia tai retrospektiivisiä. Prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa altistus ja taustatekijät määritellään alussa, ja osallistujia seurataan eteenpäin sairauksien ilmaantuvuuden selvittämiseksi. Retrospektiivisessa kohorttitutkimuksessa sekä altistus että seuranta rekonstruoidaan olemassa olevasta tiedosta tai rekistereistä menneisyydestä, ja nykyhetkessä analysoidaan tapahtumia, jotka ovat jo tapahtuneet.

Tuloksia arvioidaan usein suhteellisten riskien kautta, kuten riskisuhteella (relative risk, RR) tai hazard ratiolla (HR). Ilmaantuvuuslukuja ja ajan kuluessa tapahtuvia riskien muutoksia voidaan analysoida erilaisilla tilastollisilla menetelmillä, kuten elinaikasarjoilla. Kohorttitutkimusten vahvuuksiin kuuluu selkeä aikajärjestys, mahdollisuus tarkastella useita outcomes- ja altistuksia sekä useiden sairauksien tutkiminen samanaikaisesti. Rajoituksia ovat muun muassa confounding, valikoitumis‑ ja seurannan harha sekä kustannukset ja pitkä toteutusaika.

Kohorttitutkimukset ovat keskeisiä etiologisissa tutkimuksissa ja terveysriskien kartoittamisessa. Klassinen esimerkki on Framinghamin sydänsairauksien tutkimus, joka on valaissut merkittävästi sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.