kloonaaminen

Kloonaaminen on biologinen termi, joka kuvaa prosessia, jossa geneettisesti identtinen kopio tai yksilö luodaan aiemmin olevan materiaalin pohjalta. Kloonaaminen voidaan jakaa solujen kloonaamiseen ja koko organismin kloonaamiseen.

Solujen kloonaaminen tarkoittaa identtisten solujen tai solulinjojen luomista laboratorio-olosuhteissa, usein sairauksien tutkimusta tai lääkkeiden kehittämistä varten. Organismin kloonaaminen puolestaan tarkoittaa uuden yksilön luomista, joka on geneettisesti identtinen toisen yksilön kanssa.

Keskeinen menetelmä on somatiikan tumansiirto (SCNT). Siinä solun tumallinen ydin siirretään munasoluun, jonka oma tuma on poistettu, ja solu käynnistyy jakautumaan klooneiksi. Muita lähestymistapoja ovat alkionsolujen kloonaaminen ja solulinjojen kloonaaminen. Viime aikoina on kehittynyt induktiivinen pluripotenttien solujen uudelleenohjelmointi (iPS), joka mahdollistaa potilaskohtaisten solujen tuottamisen ilman täyttä organismin kloonausta.

Historia ja esimerkit: Dolly-lammas (1996) oli ensimmäinen menestyksekäs organismien kloonaus. Tämän jälkeen on kloonoituja eläimiä, kuten hiiriä, lehmiä ja koiria, mutta ihmisen kliininen kloonaus on laajalti kiellettyä monissa maissa.

Eettiset ja sääntelyn näkökohdat: Kloonaamiseen liittyy kysymyksiä yksilön oikeuksista, hyvinvoinnista, geneettisen monimuotoisuuden suojelusta sekä mahdollisista ekologisista vaikutuksista. Monet maat rajoittavat tai kieltävät ihmis- ja eläinkloonauksen ja säätelevät tutkimusta.

Sovellukset ja riskit: Kloonaaminen voi tukea sairauksien mallintamista, kudos- ja soluterapioita sekä eläinvalmistuksen kehittämistä. Samalla ilmenee riskejä, kuten epigenetiikkaan liittyviä virheitä, kehityksen epäonnistumista, sairauksien ilmenemistä klooneissa ja geneettisen monimuotoisuuden vähenemistä. Näiden vuoksi tutkimuksia harjoitetaan varoen ja tiukkojen sääntöjen alaisuudessa.

---