kivunhoitoon

Kivun hoitoon liittyy kipujen lievittäminen, toimintakyvyn palauttaminen ja elämänlaadun parantaminen. Hoito on sekä akuutin että kroonisen kivun hallintaa, ja sen tavoitteena on minimoida kipu ja haittavaikutukset sekä tukea potilaan arjen toimintaa.

Arviointi aloitetaan potilaan kokemuksen kuuntelemisella, kipukuvan ja päivittäisen toimintakyvyn kartoituksella sekä taustalla olevien sairauksien selvittämisellä. Käytetään kipumittareita kuten NRS tai VAS sekä mahdollisesti laadullisempia mittareita. Suunnitelma laaditaan moniammatillisesti, potilaan arvot ja toiveet huomioiden.

Hoito jakautuu lääketieteellisiin ja ei-lääketieteellisiin keinoihin. Lääkkeisiin kuuluvat perusanalgeetit (parasetamoli), tulehduskipulääkkeet, tarvittaessa opioidit ja adjuvanttilääkkeet sekä neuropathisen kivun hoitoon tarkoitetut lääkkeet. Ei-lääketieteellisiä keinoja ovat fysioterapia, liikunta ja ergonomia, kognitiivinen käyttäytymisterapia, hengitys- ja rentoutumisharjoitukset sekä sähköhoidot kuten TENS. Hoitosuunnitelma räätälöidään yksilöllisesti, ja hoitoa voidaan täydentää muilla toimenpiteillä soveltuvien syiden mukaan.

Kivun hoitoa koskevat erityiskysymykset kuten akuutti versus krooninen kipu, neuropathinen kipu, onkologiakipu sekä postoperatiivinen kipu. Hoitomenetelmät valitaan kiputyypin, kivun syyn, potilaan kokonaisterveyden ja riskien perusteella. Riittävä seuranta ja turvallinen opioidien käyttö sekä mahdollisten riippuvuuksien huomiointi ovat osa hoitoa.

Seuranta ja laadunvarmistus: kipua seurataan säännöllisesti, hoitoa päivitetään ja potilas sitoutuu hoitoon. Kansalliset ja kansainväliset ohjeet ohjaavat käytäntöä.

Kivunhoitoon osallistuvat monet terveydenhuollon ammattilaiset: lääkärit, sairaanhoitajat, fysioterapeutit, psykoterapeutit, työ- ja toimintaterapeutit sekä hoitohenkilökunta. Potilaan oma osallistuminen ja tiedon saaminen ovat keskeisiä.