kivunhoito

Kivunhoito tarkoittaa kipuoireen lievittämistä sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun parantamista sekä akuutissa että kroonisessa kivussa. Se on moniammatillinen prosessi, joka yhdistää lääketieteelliset, terapeuttiset ja elintapoihin liittyvät keinot yksilön tarpeiden mukaan.

Toteutus voi sisältää farmakologiset hoitomuodot: tulehduskipulääkkeet (NSAID), parasetamoli, paikalliset valmisteet sekä adjuvantit kuten masennuslääkkeet ja antikonvulsantit neuropatisen kivun hoidossa, sekä harkitun opioidisen hoidon. Valinta ja annostus perustuvat kivun tyypin sekä akuutin tai kroonisen tilan arviointiin ja riskien huomiointiin. Non-farmakologiset keinot kattavat fysioterapian, liikunnan, lämpö- tai kylmähoidon sekä manuaalisen terapian, psykososiaaliset menetelmät kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia, mindfulnessin, unihygienian sekä elämäntapamuutokset.

Arviointi ja suunnittelu perustuvat biopsykososiaaliseen malliin. Kivun arvioinnissa käytetään mittareita kuten visuaalista analogiaskaalaa (VAS) sekä McGillin kipukyselyä, ja hoitoa suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa kohti toiminnallisia tavoitteita. Usein noudatetaan vaiheittaista, sopeutuvaa hoitostrategiaa.

Erityiskohdat kattavat pediatrian ja geriatrian huomioimisen, syöpäkipuun ja palliatiiviseen hoitoon liittyvät näkökulmat sekä neuropaattisen kivun hoidon. Turvallisuus ja seuranta ovat keskeisiä: riskit väärinkäytölle, haittatapahtumien ja hoidon vastakohdankin jatkuva arviointi. Tulevaisuuden kehitysnäkökulmia ovat yksilöllinen hoito, monimuotoinen tiimityö sekä uusien hoitomuotojen, kuten neuromodulaation, tutkimus.