kivipitoisuuksia

Kivipitoisuuksia, tai kivipitoisuus, tarkoittaa kivisten aineiden osuutta maaperässä, sorassa tai rakennusmateriaalissa tilavuus- tai massaprosentteina. Se kuvaa maaperän kivisyyttä ja vaikuttaa useisiin ominaisuuksiin, kuten veden läpäisevyyteen, veden pidätykseen, kantavuuteen sekä juurien kasvumahdollisuuksiin. Kivipitoisuuksia käytetään esimerkiksi maatalouden suunnittelussa, maa-ainesten hankinnassa sekä rakennusmateriaalien laadun luokittelussa.

Mittaus- ja arviointimenetelmät vaihtelevat tilanteen mukaan. Tavallisesti näytteet kerätään kentällä, kuivataan laboratoriossa (esimerkiksi 105 °C) ja jaetaan seula- tai massaperusteisesti kivistä ja hienosta ainesta. Tilavuusprosentti voidaan määrittää mittaamalla kivikoostumus tilavuudesta, kun taas massaprosentti kuvaa kivien paino-osuutta. Lisäksi voidaan käyttää visuaalista arviota tai digitaalista kuvankäsittelyä kenttä- tai laboratoriotarkoituksiin, mutta näiden tulokset ovat herkempiin virhelähteisiin.

Kivipitoisuudella on suora vaikutus erityisesti rakennusmateriaalien käytettävyyteen ja kustannuksiin. Korkea kivipitoisuus voi lisätä murskauksen tarvetta ja vaikuttaa kantavuuteen, tienpinnan ja rakenteiden suorituskykyyn sekä routa-käyttöjä koskeviin suunnitelmiin. Toisaalta matalampi kivipitoisuus voi parantaa kasvualustan vetolujuutta ja vedenläpäisevyyttä.

Kivipitoisuudet voivat vaihdella maaperävyöhykkeittäin, syvyyssuunnassa sekä ihmistoiminnan vaikutuksesta. Niiden tunteminen auttaa sekä maankäytön suunnittelua että rakennusmateriaalien valintaa sekä laatuluokitusta.