kiviliekkikerros

Kiviliekkikerros on termi, jota käytetään joissakin geotekniikan ja maaperätutkimuksen yhteyksissä kuvaamaan kerrosta, jossa kivilohkareiden ja muiden suurikokoisten kivimassojen osuus on selvästi suurempi kuin hienojakoisen aineksen osuus. Termi ei ole vakiintunut virallisessa luokituksessa, ja sen käyttötapa sekä tarkka määritelmä voivat vaihdella alueittain. Yleisesti kiviliekkikerros viittaa regolian kerrokseen, jossa suurimmat esiintyvät kivimallit muodostavat suurimman osan tilavuudesta.

Synty ja esiintyminen. Kiviliekkikerroksia syntyy työväline- ja kivilajiprofiileissa jäätikön kuluttamien tai särkymien seurauksena, sekä sokkelomaisen purkautuman ja murskauksen tuloksena. Ne voivat occuroida tillakerrosten, moreenien, purmu- ja epäsäännöllisten kulkeutumien alapuolella sekä alusta, kalliojyrkänteiden alarinteillä ja talusjonoissa. Paksuus ja ulottuvuus voivat vaihdella, usein kerros on useista senttimetreistä metreihin.

Ominaisuudet ja merkitys. Kiviliekkikerroksen typillinen koostumus on suurikokoisia kivilohkareita ja murskattuja kappaleita, joihin on sekoittunut vähän hienojakoista ainesta. Rakenteeltaan kerros voi olla melko löyhä tai tiivistyneempi, riippuen kuljetus- ja vedennousun prosesseista. Läpäisevyys on yleensä hyvä, koska suuret rako- ja sierainkooltaan kivet muodostavat tilaa veden liikkumiselle, mutta paikoin tiivistyneempi, kivinen rakenne voi rajoittaa veden pidättymistä. Kiviliekkikerroksilla on usein merkitystä rakennus- ja suunnitteluratkaisuihin: ne voivat karkeuden vuoksi vaikuttaa perustusten kantavuuteen, routariskiin ja käyttötiheyteen.

Tunnistus ja tutkimus. Eriyttämiseksi käytetään maaperä- ja geoteknisiä tutkimuksia, kuten porausta, kairausnäytteitä, kentän havainnointia sekä grain-size-analyysiä. Kiviliekkikerroksen esiintymistä kartoitetaan usein yhdistämällä kenttähavaintoja ja laboratoriotutkimuksia.

Huomio. Termiä käytettäessä kannattaa tarkistaa paikallinen määritelmä, sillä käytännöt voivat poiketa alueittain ja kirjallisuudessa.