kivilohkareita

Kivilohkareita ovat kallioista irronneita kivenpalasia, joita esiintyy maaperässä, sedimentteissä ja muissa geologisissa ympäristöissä. Termi kattaa erikokoiset lohkareista pienempiin kappaleisiin ja viittaa yleisesti kivilohkareisiin riippumatta niiden alkuperäisestä kallioperästä.

Synty ja muotoilut voivat johtua sekä fysikaalisista että kemiallisista rapautumisprosesseista. Kivilohkareita syntyy palasiksi lohkeavan kallioperän rapautuessa sekä kivenmurtumien ja jäänteiden vaikutuksesta. Kuljetus – jääkauden moraineissa, joen kautta tai tuulivirtausten kantamina – muokkaa lohkareita: pitkällinen kuljetus pyöristää reunoja ja vähitellen muuttaa muotoa sekä kokoa. Pidemmät kuljetusmatkat voivat tuottaa selvästi pyöreämpiä kappaleita, kun lyhyemmät matkat säilyttävät enemmän kulmikkaita muotoja.

Esiintyminen on laajaa: kivilohkareita esiintyy yleisesti maaperässä ja maanpinnan yläosissa, sekä jäätiköiden, jokien ja rantamoreenien muodostamissa sedimenteissä. Ne ovat tavallisia sekä sora- ja moreenikerrostumissa että pylväiden ja peltomaille joutuvien kivien kohdalla. Kivilohkareiden jakauma ja koko voivat tarjota tietoa alkuperäisestä kalliorakenteesta sekä alueen geologisesta historiasta.

Merkitys ja käyttö: geologiassa ja maaperätieteessä kivilohkareet auttavat tulkitsemaan kallioperän provenancea, kuljetuksen energiatasoa ja ympäristön kehitystä. Ne vaikuttavat myös maaperän rakennetta, veden läpäisevyyttä ja kasvien juurten kasvua.