kirkastuminen

Kirkastuminen on suomen kielen sana, joka viittaa prosessiin tai lopputulokseen, jossa jokin muuttuu kirkkaammaksi tai selkeämmäksi. Sanaa voidaan käyttää sekä kuvaamaan fyysistä valon lisääntymistä että havaitun ilmiön ymmärtämisen tai kokemuksen selkiytymistä. Kirkastuminen muodostuu verbistä kirkastua ja -minen-päätteestä, joka tekee sanasta nominaalin tarkoittavan toimintaa tai tilaa.

Etymologisesti sana juontuu adjektiivista kirkas, joka kuvaa valon tai ilmiön kirkkautta. -minen-loppuisena muodostaa verbin kuvaaman prosessin tai tilan. Suomen kielessä kirkastuminen on yleiskäyttöinen termi, jolla ei välttämättä viitata tiettyyn tieteenalaan, vaan sitä voidaan käyttää kuvaamaan sekä konkreettisia että abstrakteja kirkastumisen ilmiöitä.

Käyttökohteet ja merkityskontekstit ovat moninaisia. In physics tai astronomy kirkastuminen voi tarkoittaa objektin valon tai kirkkauden lisääntymistä. Meteorologiassa se voi kuvata päivänvalon voimistumista. Psykologiassa tai äidinkielenkielessä kirkastuminen viittaa käsitteen tai asian ymmärtämisen selkiytymiseen. Kirjallisessa tai puheellisessa tekstissä sana ilmentää tilaa, jossa havaitsema tai koettu asia tulee ymmärretyksi tai havainto kirkastuu.

Esimerkkejä: "Aamun kirkastuminen toi paremman näkyvyyden." "Keskustelun edetessä tapahtui kirkastuminen, kun asia tuli selväksi." Synonyymejä ovat selkeytyminen ja kirkkauden lisääntyminen.

Kirkastuminen kuvaa sekä konkreettista valaistumista että abstractin ymmärryksen parantumista, ja sen käyttö riippuu kontekstista.