kirjoituskielestä

Kirjoituskieli viittaa kieleen, jota käytetään kirjallisessa muodossa, vastakohtana puhekielelle. Se eroaa puhekielestä monin tavoin, kuten sanaston, kieliopin ja lauserakenteiden osalta. Kirjoituskieltä pidetään usein muodollisempana ja säännönmukaisempana kuin puhekieltä. Sen tavoitteena on selkeys, tarkkuus ja pysyvyys, jotta viesti voidaan välittää tehokkaasti ajasta ja paikasta riippumatta.

Erilaiset kirjoitetut tekstit, kuten kirjat, artikkelit, viralliset asiakirjat ja tieteelliset julkaisut, noudattavat kirjoitetun kielen normeja. Nämä normit voivat vaihdella kielestä ja kulttuurista riippuen. Kirjoituskieli kehittyy hitaammin kuin puhekieli, ja sen säilyttämistä ja yhtenäisyyttä pyritään ylläpitämään esimerkiksi kielioppioppaiden ja sanakirjojen avulla.

Kirjoitetun kielen käyttöä voidaan jakaa eri rekistereihin sen mukaan, kenelle ja missä tilanteessa kirjoitetaan. Asiateksteissä pyritään objektiivisuuteen ja informatiivisuuteen, kun taas kaunokirjallisuudessa voidaan käyttää vapaampia ja ilmeikkäämpiä kielellisiä keinoja. Sähköpostit ja sosiaalisen median viestit voivat sijoittua jonnekin näiden välimaastoon, yhdistäen muodollisempia ja rennompia piirteitä. Kirjoitustaidon merkitys on suuri niin tiedonvälityksessä, oppimisessa kuin yhteiskunnallisessa osallistumisessakin.