kirjoituskielessä

Kirjoituskielessä on suomen kielen termi, joka tarkoittaa kieltä tai kielimuotoa, jota käytetään kirjoitetussa muodossa. Se viittaa erityisesti siihen, miten suomen kieltä käytetään kirjallisessa yhteydessä, kuten kirjallisuudessa, lehtiteksteissä, virallisissa asiakirjoissa ja muussa kirjoitetussa viestinnässä.

Kirjoituskielessä on tyypillisesti säädellympi ja virallisempi kielimuoto verrattuna puhekieleen. Se noudattaa suomalaisen kirjallisen kielen sääntöjä ja normeja, jotka liittyvät oikeinkirjoitukseen, kielioppiin, sanastoon ja tyylintajuun. Tämän vuoksi kirjoituskielessä käytetään usein muodollisempia lauserakenteita ja sanavalintoja kuin arkisessa puheessa.

Sen sijaan, että kirjoituskieli olisi vain puheen kirjoitettua versiota, se sisältää myös tyylillisiä ja rakenteellisia valintoja, jotka tukevat tekstin selkeyttä, ymmärrettävyyttä ja virallisuutta. Suomessa kirjoituskieli noudattaa yleistä suomen kielen oikeinkirjoitusohjetta ja on keskeinen osa opetusta, tutkintodokumentteja, virallisia raportteja ja kirjallista ilmaisua.

Kirjoituskieli kehittyy jatkuvasti ja siihen vaikuttavat kielen muutokset, teknologinen kehitys ja yhteiskunnalliset muutokset. Välillä käytetään myös erityisiä termistöjä, sanastoja ja typografisia konventioita, jotka koskevat esimerkiksi lehtien, akateemisten kirjoitusten tai lakitekstien kirjoittamista.