kirjastokatalogeja

Kirjastokatalogeja ovat kirjastojen hallinnoimat bibliografiset rekisterit, joissa on tietoja kokoelmasta sekä yksittäisistä teoksista, äänitteistä ja muusta aineistosta. Niiden tarkoituksena on kuvata käytettävissä olevia teoksia, helpottaa niiden löytämistä sekä osoittaa käytettävissä olevan kappaleen sijainti sekä lainattavuus.

Katalogeja on sekä yksittäisen kirjaston omia että yhteiskäyttöisiä, niin sanottuja union-katalogeja. Verkkokäyttöiset OPAC-tietokannat (online public access catalog) mahdollistavat haun nimikkeellä, tekijällä, aiheella sekä ISBN- ja ISSN-tunnisteilla, ja ne näyttävät teoksen sijainnin, hyllypaikan sekä laina-tilanteen. Tietueissa käytetään standardeja kuten MARC 21 ja Dublin Core, ja ne voivat sisältää linkkejä sähköisiin aineistoihin.

Historia: Kortistokatalogeista siirryttiin koneellisesti käsiteltyihin rekistereihin ja lopulta verkkopohjaisiin katalogeihin. MARC-standardi kehitettiin 1960-luvulla, mikä mahdollisti kenttien ja bibliografisten tietojen toistettavuuden tietokannoissa. 1990-luvulla OPAC-tiedot siirtyivät internetiin ja 2000-luvulla syntyivät monipuolisemmat hakupalvelut, jotka yhdistävät useiden kirjastojen kokoelmat. Suomessa Finna-palvelu kokoaa sekä painettua että digitaalista aineistoa useilta kirjastoilta.

Nykyiset kirjastokatalogit ovat keskeisiä tiedonhaussa, varauksissa ja kokoelman hallinnassa. Ne tukevat sekä paikallista että verkko-käyttöä, tarjoavat metadataan perustuvia hakumahdollisuuksia sekä linkkejä e-aineistoihin kuten e-kirjoihin ja -lehtiin. Lisäksi ne toimivat osana laajempia tiedonhallinnan ratkaisuja ja mahdollistavat kansainvälisen yhteentoimivuuden sekä kehityksen kohti linkitettyä dataa ja avoimia rajapintoja.