kipsistä

Kipsi on yleisnimi useille kipsiin perustuville materiaaleille, sekä luonnonmineraalille että teollisesti valmistetuille tuotteille. Luonnossa kipsi esiintyy gypsumina, mineraalina, jonka kemiallinen koostumus on CaSO4·2H2O. Teollisesti tästä mineraalista valmistetaan kipsiä, joka kovettuu veden kanssa reagoidessaan. Kielenkäytössä sana kipsistä on elatiivimuoto sanasta kipsi ja tarkoittaa lähdettä, alkuperää tai ainetta (esim. “kipsistä valmistettu malli”, “kipsistä poimitut kappaleet”).

Käyttökohteet ulottuvat lääketieteestä rakentamiseen ja taiteeseen. Lääketieteessä kipsiä on perinteisesti käytetty tuki- ja immobilointimateriaaleina muottien ja ortopedisten kehysten valmistuksessa. Taiteessa ja museo-virtauksissa kipsi soveltuu muotteihin, suojakäsiin sekä veistosten alkuohjaukseen. Rakennusalalla käytetään kipsilevyjä ja kipsipohjaisia laasteja sekä muiden rakennusmateriaalien täyte- ja koristepintamateriaaleja. Myös hammaslääketieteessä kipsiä käytetään malleina ja prototyyppien valmistuksessa.

Valmistus ja ominaisuudet: kipsi valmistetaan kuumentamalla gypsumia noin 150–180°C, jolloin siitä syntyy kipsi (kipsi aka plaster of Paris -tyyppinen aines). Seos voidaan sekoittaa veteen, jolloin se reagoituu ja kovettuu takaisin dihydraattimuotoon. Kipsi on kevyttä ja hyvin muokkautuvaa, mutta kosteudelle herkkää ja alttiimpaa murtumiselle kuin jotkut muut rakennusmateriaalit.

Turvallisuus ja ympäristö: kipsin pölyä voi hengittää, joten suojavaatteet ja hengityssuojain ovat suositeltavia hiukkaspölyn syntyessä. Jätteet voidaan laittaa kierrätykseen tai ongelmaperäykseen.

Kielenkäytössä kipsistä ilmenee elatiivin merkitys: se ilmaisee lähteen tai materiaalin alkuperän ja voi esiintyä esimerkiksi lauseissa “kipsistä valmistettu malli” tai “kipsistä otettu muotti.”