kilpirauhashormonikorvaushoito

Kilpirauhashormonikorvaushoito on hoitomuoto kilpirauhasen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin hoitamiseksi. Siinä puutteellinen kilpirauhashormoni korvataan elimistön normaalin toiminnan säilyttämiseksi kilpirauhasen tuottaman hormonin tasolla. Tyypillisiä syitä ovat autoimmuunisairaudet kuten Hashimoto, kilpirauhassyöpäleikkaukset sekä radiojodihoidot. Hoito parantaa yleiskuntoa, mielialaa, energiatasoa ja aineenvaihduntaa sekä lievittää oireita kuten väsymystä, kylmyyttä ja kuukausittaisia muutoksia.

Kilpirauhashormonikorvaushoitoon käytetään ensisijaisesti levotyroksiinia (L-T4). Vaihtoehtoja ovat liotyroksiini (L-T3) tai harvemmin yhdistelmä L-T4/L-T3, mutta monoterapian L-T4 on yleisesti ensisijainen valinta. Lääkityksen annos räätälöidään yksilöllisesti potilaan iän, painon, sydän- ja muiden sairauksien sekä laboratoriotulosten mukaan. Aloitus on yleensä maltillinen, erityisesti ikääntyneillä ja sydänsairauksista kärsivillä, ja päivittäinen annos säädetään vähitellen tavoitearvon saavuttamiseksi.

Seuranta on keskeistä. Ensimmäinen annoksen muutoksen jälkeen kontrolli tehdään yleensä 6–8 viikon kuluttua, jolloin mitataan TSH ja vapaa T4 -arvot. Tämän jälkeen seuranta tapahtuu harvemmin, ellei potilaalla ole oireita. Tarkoituksena on pitää TSH viitealueella ja oireet hallinnassa. Raskauden aikana kilpirauhasten tarve usein kasvaa, joten annostusta säädetään tiukasti tiian seurannalla.

Haitat ja yhteisvaikutukset ovat huomioitavia. Liiallinen korvaus voi aiheuttaa hyperthyroidisiä oireita, rytmihäiriöitä, unettomuutta sekä luuston ja sydämen terveyden riskien lisääntymistä. L-T4:n imeytymistä voivat heikentää mahan happamuus, rautavalmisteet, kalsium- ja magnesiumlisät sekä tietyt lääkkeet (esim. antasidit, jotkut verenvitamiin). Näiden aineiden nauttimisen ajankohta relativeen on usein suositeltavaa noin 4 tuntia ennen tai 4–6 tuntia jälkeen kilpirauhashormonia. Lääkäri kertoo oikean annostuksen ja käytännön rajoitukset yksilöllisesti.