kilpikonnia

Kilpikonnat ovat Testudines-lahkon selkärankaisia eläimiä. Niillä on kilpi, joka koostuu selkäkilvestä (carapace) ja vatsakilvestä (plastron). Lajit kattavat sekä makeanveden- ja maankäyttöiset lajit että merikilpikonnat. Suurin osa kilpikonnista elää tropiikissa ja subtropiikissa, mutta pohjoisilla alueilla niiden esiintyminen on harvinaisempaa. Kilpikonnia suojellaan laajasti sekä kansainvälisesti että kansallisella tasolla.

Kilpikonnat ovat kylmäverisiä eläimiä; niiden ruumiinlämpö seuraa ympäristöä. Ne hengittävät ilmaa ja voivat viettää pitkiä aikoja vedessä tai maassa riippuen lajista. Ruoan osalta lajit vaihtelevat kasvinsyöjistä ja sekoitettuun ruokavalioon. Merikilpikonnien ruokavalio voi koostua sekä kasvillisuudesta että eläinperäisistä lähteistä.

Lisääntyminen ja elinkaari: Monet kilpikonnat munivat maahan ja hautovat munat; poikaset kuoriutuvat ja suuntaavat itsenäisesti kohti vettä. Merikilpikonnat voivat tehdä pitkiä migraatioita pesimä- ja ruokailupaikoilleen. Elinympäristön muutokset vaikuttavat sekä selviytymiseen että tulevaan lisääntymiseen.

Uhat ja suojelu: Elinympäristöjen häviäminen, saastuminen, pyydykset sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurimpia haasteita kilpikonnille. Monet lajit ovat CITES- ja IUCN-luokitusten alaisia, ja useat ohjelmat keskittyvät pesäpaikkojen suojeluun sekä pyydysten vähentämiseen.