kiinteäfaasimenetelmien

Kiinteäfaasimenetelmät viittaavat joukkoon analyyttisiä tekniikoita, joissa näyte tai analyytti kiinnitetään kiinteään tukimateriaaliin, jotta voidaan erottaa tai konsentroida haluttu komponentti. Tämä kiinteä faasi on tyypillisesti huokoinen materiaali, kuten silikageeli tai polymeeri, johon on kemiallisesti sidottu spesifisiä toiminnallisia ryhmiä. Menetelmät perustuvat analyytin ja kiinteän faasin välisiin vuorovaikutuksiin, jotka voivat olla esimerkiksi ioninvaihtoa, käänteisfaasi-kromatografiaa tai affiniteettikromatografiaa.

Yleisimpiä kiinteäfaasimenetelmiä ovat kiinteäfaasiuutto (SPE) ja kiinteäfaasien synteesi (SPPS). SPE:tä käytetään laajalti näytteen esikäsittelyssä, jossa analyytit poistetaan monimutkaisista matriiseista, kuten biologisista nesteistä tai ympäristönäytteistä, ennen kuin ne analysoidaan esimerkiksi kromatografialla. Analyytti tarttuu kiinteään faasiin, kun taas matriisin muut komponentit huuhtoutuvat pois. Tämän jälkeen analyytti eluoituu sopivalla liuottimella, saaden aikaan puhtaamman ja konsentroidoidumman näytteen.

Kiinteäfaasien synteesi on puolestaan menetelmä orgaanisten molekyylien, erityisesti peptidien ja oligonukleotidien, valmistamiseksi. Siinä reaktioita suoritetaan peräkkäin kiinteällä tukimateriaalilla. Tämä mahdollistaa ylimääräisten reagenssien ja sivutuotteiden helpon poistamisen huuhtelemalla, mikä yksinkertaistaa puhdistusprosessia ja mahdollistaa automaation. Kiinteäfaasimenetelmät ovat tärkeitä työkaluja monilla tieteen ja teollisuuden aloilla, tarjoten tehokkaita ja selektiivisiä tapoja erottamiseen, puhdistukseen ja synteesiin.