kiinnittymisteoriat

Kiinnittymisteoriat tutkivat ihmisen varhaisten sosiaalisten suhteiden, erityisesti lapsen ja hoitajansa välisen suhteen, pitkäaikaista vaikutusta yksilön emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Teorian kehitti alun perin brittiläinen psykiatri John Bowlby ja sitä laajensi myöhemmin Mary Ainsworth. Teorian keskeinen ajatus on, että varhaisessa elämässä muodostuva kiintymyssuhde toimii mallina tuleville ihmissuhteille.

Bowlby ehdotti, että ihmisillä on synnynnäinen tarve muodostaa kiintymyssuhteita, jotka tarjoavat turvaa ja suojaa. Ainsworth puolestaan kehitti "vieraan tilanteen" -havaintomenetelmän, jonka avulla hän tunnisti erilaisia kiintymystyylejä lapsilla. Näitä tyylejä ovat turvallinen kiintymys, välttelevä kiintymys, ahdistuneen/ristiriitainen kiintymys ja myöhemmin tunnistettu jäsentymätön kiintymys.

Turvallisesti kiintyneet lapset kokevat hoitajansa luotettavana, etsivät hänestä lohtua tarvittaessa ja pystyvät tutkimaan ympäristöään luottavaisesti. Välttelevät lapset saattavat vaikuttaa itsenäisiltä, mutta pyrkivät välttelemään läheisyyttä ja voivat olla tunteettomia hoitajan palatessa. Ahdistuneet/ristiriitaiset lapset ovat usein levottomia, voivat näyttää voimakasta ahdistusta erossa ja ovat vaikeasti lohdutettavissa palatessa. Jäsentymättömästi kiintyneillä lapsilla ilmenee usein epäjohdonmukaista ja hämmentynyttä käyttäytymistä.

Kiinnittymisteoriat korostavat, että varhaiset kiintymyskokemukset vaikuttavat merkittävästi yksilön kykyyn muodostaa terveitä ja tyydyttäviä ihmissuhteita läpi elämän, mukaan lukien emotionaaliseen säätelyyn, itseluottamukseen ja sosiaaliseen kompetenssiin. Vaikka varhaiset kokemukset ovat tärkeitä, teoriat eivät sulje pois mahdollisuutta muuttaa kiintymystyylejä myöhemmässä elämässä.