itseluottamukseen

Itseluottamus tarkoittaa uskoa omiin kykyihin ja siihen, että pystyy suoriutumaan tehtävistä sekä kohtaamaan haasteita. Se vaikuttaa siihen, miten suoriutumista arvioidaan ja millaisia riskejä otetaan. Kielitieteellisesti sana “itseluottamukseen” on itseluottamus-sanan illatiivinen muoto, jota käytetään ilmaisemaan siirtymää kohti itseluottamusta tai tilaa, jossa henkilö on saavuttamassa luottamusta omiin kykyihinsä.

Itseluottamuksen ulottuvuudet ovat kognitiivinen usko omiin kykyihin, affektiivinen vakaus ja käyttäytymisen hallinta. Se rakentuu sekä kokemuksista—onnistumisista ja tehtävien läpäisystä—että tunteista: motivaatiosta ja uskomuksista oppimiskykyyn.

Kehittyminen tapahtuu vuorovaikutuksessa: pienetkin menestykset, asianmukainen palaute, realistiset tavoitteet sekä vertaistuki vahvistavat itseluottamusta. Toisaalta epäonnistumiset, negatiivinen palaute tai jatkuva epäonnistuminen voivat heikentää sitä, erityisesti jos epäonnistumiset tulkitaan henkilökohtaiseksi arvon menetykseksi.

Hyvin toimiva itseluottamus tukee oppimista, päätöksentekoa, riskinottoa ja resilienssiä sekä on yhteydessä parempaan hyvinvointiin ja suoriutumiseen eri elämän osa-alueilla. Liiallinen itseluottamus voi johtaa riskisiin valintoihin, kun taas liian alhainen itseluottamus rajoittaa toimintaa ja motivaatiota.

Vahvistamista voi tukea asettamalla saavutettavia tavoitteita, harjoittelemalla taitoja, saamalla myönteistä palautetta sekä rakentamalla myönteistä sisäistä puhetta. Itsearviointi, reflektointi ja tarvittaessa ammatillinen tuki auttavat erityisesti kriiseissä.