kiinnikkeenä

Kiinnike on yleistermi, jolla tarkoitetaan erilaista laitteistoa tai osaa, jonka tehtävänä on kiinnittää, yhdistää tai tukea muita kappaleita. Kiinnikkeenä käytetty esine tarkoittaa sitä, että se toimii kiinnitysvälineenä jonkin kahden tai useamman osan välissä. Suomen kieltä käytetään paljon teknisissä ohjeissa ja rakentamisessa kuvaamaan, millä tavalla jokin osa on tarkoitettu toimimaan kiinnittimen roolissa.

Kiinnikkeenä ilmaiseminen tapahtuu pääasiassa essiivissä muodossa, joka kertoo, millä tavalla tai missä roolissa asia toimii. Esimerkiksi lauseessa Ruuvi toimii kiinnikkeenä kahden levyn välillä, kiinnitysvälineen tehtävä on yhdistää levyt. Monimutkaisemmissa yhteyksissä voidaan puhua kiinnikkeinä tai kiinnikkeinä, kun viitataan useampaan kuin yhteen kiinnikkeeseen. Kiinnikkeet voi olla erilaisia, kuten ruuveja, nauloja, pultteja, niittejä, kiinnityspANTOja tai kiskoja, ja ne kaikki voivat toimia kiinnikkeinä erilaisten rakenteiden osa-alueina.

Grammatillisesti kiinnikkeenä on kiinnikkeen essiivimuoto. Siinä sana kiinnike saa päälleen -na/-nä-päätteisen essivin pääteksen. Tämä muoto kuvastaa tilaa tai roolia, jossa esine on, ei niinkään muodonmuutosta tai muuttuvaa tilaa. Pluralisoituessa muoto on kiinnikkeinä.

Käytön näkökulmasta kiinnikkeenä korostaa sitä, mihin tarkoitukseen tai millä tavalla osa on suunniteltu: kuin kiinnityksen elementti, joka pitää toisia osia yhdessä. Se liittyy yleisesti ruuveihin, nauloihin, pultteihin, niitteihin sekä muihin yhdistämiseen käytettäviin komponentteihin.