kiiltoaan

Kiiltoaan on suomen kielen morfologinen muoto, jolla tarkoitetaan sen kiiltoa tai kiiltoa, ja joka ilmentää omistussuhteen kolmannen henkilön subjectin kanssa. Se syntyy juurisanasta kiilto (kiillon, rakeisen kiillon merkitys) sekä possessiivisuffixista, joka merkitsee omistamista: sen kiilto kuuluu puhujan kohteelle. Käytännössä kiiltoaan esiintyy usein lauseissa, joissa puhutaan jonkin asian kiillosta menettämisestä tai säilyttämisestä.

Käyttö ja merkitys: Kiiltoaan viittaa siihen, että kiilto kuuluu subjektille. Se on yleinen muoto sekä arkipäiväisessä kielenkäytössä että kirjallisessa ilmaisussa, ja sitä käytetään kuvaamaan esineen, elävän olennon tai muun kohteen kiiltoa suhteessa puhujaan tai kontekstiin. Esimerkiksi lauseessa Se menetti kiiltoaan sana kiiltoaan toimii objektina, jonka omistus kohdistuu subjektiin.

Verrattuna muotoihin: Kiilto-sana liittyy toisiinsa loistoon ja kiiltävyyteen liittyviin sanoihin, kuten kiilto, kiiltävä ja hohto. Kielessä kiilto voidaan rinnastaa muihin ilmaisuihin loiskuturina tai hohde, mutta kiiltoaa korostaa nimenomaisen kiillon omistussuhteen.

Esimerkit:

- Se menetti kiiltoaan. (Sen kiilto hävisi.)

- Kiillon kiillottaa juhlavampi hohto, mutta nykytilanteessa kiiltoaan ei löytynyt. (Kontekstissa kuvaillaan kiiltoa ja sen muutosta.)

Lähteet: Suomen kielen kielioppi ja sanastot tarjoavat vastaavanlaisia esimerkkejä possessiivisista muodoista, joilla ilmaistaan omistus kolmannen henkilön suhteen.