kiihottaminen

Kiihottaminen on suomenkielinen käsite, jolla on useita erilaisia merkityksiä. Yleisellä tasolla se tarkoittaa jonkin asian lisäämistä, kiihdyttämistä tai kannustamista. Käyttöalueet ja vivahteet vaihtelevat kontekstin mukaan: biologis-psykologinen kiihottaminen, seksuaalinen kiihottuminen sekä oikeudellinen ja kielellinen käyttö.

Biologisessa ja psykologisessa mielessä kiihottaminen viittaa tilaan tai prosessiin, jossa yksilö kokee motorista tai motivaatiivista kiihkeyttä. Seksuaalisessa kontekstissa kiihottuminen tarkoittaa kehon ja mielen yhteisvaikutusta, jossa tapahtuu autonomisen hermoston aktivoitumista, verenkierron muutoksia sekä tunteiden ja ajatusten muutoksia. Kiihottuminen on yksilöllinen kokemus, siihen vaikuttavat sekä biologiset että psykologiset tekijät sekä sosiaaliset ja kulttuuriset olosuhteet. Kiihottuminen voi liittyä myönteiseen ja suostuvaan toimintaan, mutta siihen vaikuttavat myös yksilön arvot, tilanteet ja rajat.

Oikeudellisessa kontekstissa kiihottaminen tarkoittaa rikosvastuuseen johtavaa toimintaa, jossa toinen henkilö tai ihmisryhmä herätetään vihaan, suvaitsemattomuutta tai väkivaltaa kohtaan. Suomessa kiihottaminen kansanryhmää vastaan tai uskonnollisia ryhmiä vastaan on rikos, ja sen tunnusmerkkejä ovat sanallinen tai muu keino, jolla pyritään kannustamaan syrjintään tai väkivaltaan kohdistuneita tekoja. Tällainen kiihottaminen voidaan karkeasti erottaa yksittäisistä mielipiteistä tai keskustelusta.

Etymologisesti kiihottaminen muodostuu sanoista kiihottaa ja -minen, ja se heijastaa sekä prosessin aktivoimista että käytännön jaottelemista eri yhteyksissä. Käytännön huomio: konteksti määrittää, viitataanko arousaliin, motivaatioon vai lainsäädännölliseen rikkomukseen.