kiertoporaus

Kiertoporaus on porausmenetelmä, jossa porakärki kiertyy akselinsa ympäri ja leikkaa materiaalia poraamalla reiän. Sitä käytetään laajasti geotekniikassa, louhinnässä, rakennusprojekteissa sekä vesikaivojen ja mineralogisten näytteiden otossa. Kiertoporaus eroaa iskuporausmenetelmistä siinä, että pääasiallinen poistotekijä on kiertoliike, ei pelkkä iskutoiminta.

Porausprosessi etenee siten, että porausvarsi yhdistetään porauskoneeseen ja kiertävä liike sekä syöttövoima toimitetaan poraan. Porausneste tai ilmanpoisto auttaa jäähdyttämään kärkiä, voitelemaan leikkuutasoa sekä kuljettamaan pois kivituhkaa. Kartiopäiset tai timanttibitit sekä nykyaikaiset PDC-bitit ovat yleisiä vaihtoehtoja riippuen kivilajin ja halutun reiän tyypin mukaan. Core-kartion tai -säiliön avulla voidaan saada samanaikaisesti näyte (mikäli kyseessä on ydinporaus).

Kiertoporausta voidaan tehdä erinevästi. Pääasiallisena jaotuksena on kiertoporaus yksinomaan kiertäen sekä kiertoporaus, jossa on lisäksi pienimuotoinen iskutoiminta (roottorum). Tämä erotus vastaa siihen, miten tehokkaasti erilaiset kivilajit ja jäykät materiaaleet porataan.

Sovellukset vaihtelevat geoteknisistä tutkimuksista ja mineraaliesiintymien kartoittamisesta rakennus- ja vesikaivojen poraukseen sekä perustusten ja syväporauksien valmiiksi valmisteluun. Kiertoporaus on tehokas etenkin pehmeämmissä tai keskikovissa kallioissa, mutta kovissa ja jukaisissa malmeissa se saattaa vaatia erikoistekniikoita ja lisäleikkeen välineistöä.

Etujen ja rajoitteiden osalta kiertoporaus tarjoaa yleensä nopeamman etenemisen kuin perinteinen iskuporaus pehmeissä materiaaleissa, mutta se voi olla tehottomampi erittäin kovissa kivilajeissa ja vaatii asianmukaiset jäähdytys- sekä purkukoneet sekä ympäristönhallinnan.