kielitieteelliset

Kielitieteelliset on suomen kielen adjektiivi, jolla tarkoitetaan kielitieteeseen eli linguisticsiin liittyviä asioita. Sanaa käytetään kuvaamaan tutkimusaiheita, ilmiöitä, menetelmiä tai teorioita, jotka ovat peräisin kielitieteestä tai liittyvät siihen. Esimerkiksi kielitieteelliset tutkimukset voivat käsitellä kielen rakenteita, kehitystä tai käytön esiintymiä.

Etymologia ja käyttöyhteys: sana muodostuu yhdistämällä kielitiede (kielen tiede) ja -ellinen (adjektiivinen Làsuffix), joten kielitieteelliset viittaa asioihin, jotka liittyvät kielitieteelliseen tutkimukseen tai ajatteluun. Yksikön vastine on kielitieteellinen ja monikon nominatiivissa kielitieteelliset.

Soveltamisalueet: kielitieteellisiä ilmiöitä tutkitaan monilla osa-alueilla, kuten fonetiikassa, fonologiassa, morfologiassa, syntaksissa, semantiiassa ja pragmatiikassa. Lisäksi kielitieteellisiä näkökulmia sovelletaan sosiolinguistiikassa, psykielinguistiikassa, neurotieteessä, historiallisessa lingvistiikassa, typologiassa, laskennallisessa lingvistiikassa sekä korpuslingvistiikassa.

Kielitieteellisten tutkimusten tavoite on kuvata, selittää ja mallintaa kielen yleisiä periaatteita sekä kielen variaatiota eri puhujien, kieliyhteisöjen tai aikaskausien mukaan. Siksi käsite toimii usein luokituksena tai adjektiivina, jolla täsmennetään, että kyseessä on kielitieteen menetelmin ja teorioin käsitelty asia.

Näin ollen kielitieteelliset toimivat sekä kuvaavana että luokittelevana käsitteenä akateemisessa ja koulutuksellisessa kontekstissa, kun puhutaan kielen tutkimuksesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.