kielimuodoissa

Kielimuodoissa tarkoitetaan sanoihin liittyviä muotoja, joilla kieli ilmaisee taivutusta, aikaa, lukua, persoonaa ja muita rakenteellisia suhteita. Ne ovat keskeisiä morphologian osa-alueita ja katavat sekä substantiivien, adjektiivien että verbien taivutettavat muodot sekä modukset ja passiivin kaltaiset rakenteet.

Esimerkkejä kielimuodoista ovat nimen taivutus sekä sijamuodot (esimerkiksi nominatiivi, genetiivi, partitiivi, inessiivi, elatiivi) suomen kielessä, joissa sana saa uuden muodon ilmaisemaan esimerkiksi omistajaa tai paikkaa. Verbeissä kielimuodot ilmaisevat ajan (preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti), persoona- ja lukumuodon sekä modukset kuten indikatiivin, konditionaalin ja potentiaalin. Lisäksi verbi voi esiintyä passiivitilassa kuten “kirjoitetaan” tai “onnistuiko”.

Kielimuotojen kattavuus vaihtelee kielen mukaan. Suuria eroja esiintyy kielten välillä: osa kielet taivuttavat runsaasti kaikkia sanoja ja muodostavat monimutkaisia paradigmoja, kuten suomalainen ja monet itäeurooppalaiset kielet. Toiset kielet ovat enemmän analyyttisiä ja käyttävät sanajärjestystä sekä apuverbejä ilmaisemaan samaa tietoa (esimerkiksi English). Joissakin kielissä on lisäksi agglutinatiivinen rakenne, jossa useat affiksit liitetään peräkkäin samaan sanaan.

Kielimuotojen tutkimus kuuluu morfologian alaan. Niiden tunteminen helpottaa kielen ymmärtämistä, oppimista ja kielenhuoltoa sekä kielitieteellistä ja soveltavaa tutkimusta kuten luonnollisen kielen käsittelyä ja kielten opetusta.