kiehumuspisteen

Kiehumispiste (kiehumuspisteen) on nesteen ominaisuus, joka määrittää sen, millä lämpötilalla neste alkaa kiehua. Se on lämpötila, jossa kyseisen tilan höyrynpaine vastaa ympäröivän paineen. Tässä lämpötilassa kuplia muodostuu sekä nesteen sisällä että sen pinnalla, ja neste muuttuu höyrystä toiseen asti.

Kiehumispiste riippuu paineesta. Normaali kiehumispiste tarkoittaa kiehumista paineessa 1 atm (noin 101,3 kPa). Esimerkiksi veden normaali kiehumispiste on 100 °C. Paineen kasvaessa kiehumispiste nousee; paineen laskiessa se laskee. Tämä ilmiö näkyy käytännössä esimerkiksi korkealla ilmanpaineella kuumennettaessa tai painekattiloissa, joissa neste kiehuu korkeammissa lämpötiloissa kuin normaalisti.

Käytännössä kiehumispiste määritellään tarkasti kokeellisesti sillä paineella, jolla mittaus tehdään. Kiehumiseen vaikuttavat myös nesteen puhtaus ja mahdolliset liuottimet. Liuoksissa kiehumispisteen kohoaminen (kiehumispisteen nousu) on yleinen ilmiö; liuottimen kiehumispiste on usein suurempi kuin puhtaan solventin.

Lämpötilan ja paineen suhdetta voidaan kuvata Clausius–Clapeyron -suhteella, jonka avulla voidaan arvioida kiehumispistettä eri paineissa sekä suuruudeltaan että trendiltä. Tämä on olennaista tislaamisessa, ilmastoinnissa ja monissa teollisissa prosesseissa, joissa kontrolloidaan nesteen kiehumista.

Esimerkkejä: veden kiehumispiste on 100 °C 1 atm:ssa; etanolin noin 78,4 °C; monet muut aineet poikkeavat tästä arvoltaan riippuen ominaisuuksistaan ja paineesta.