keskivertoisuus

Keskivertoisuus tarkoittaa ominaisuuden tai tilan laatua, jossa kyseinen ilmiö tai ihmisryhmä on suurin piirtein keskivertojen arvojen tasolla. Sana muodostuu sanoista keskiverto ja -isuus, ja sitä käytetään sekä tilastollisessa kontekstissa että arkikielessä kuvaamaan keskivertaisuutta tai tavallisuutta.

Tilastollisesti keskivertoisuus liittyy keskiarvoon ja jakauman muotoon. Yleisesti ottaen keskivertoinen ilmiö viittaa siihen, että suurin osa mittaustuloksista sijoittuu lähelle keskiarvoa ja vaihtelut ovat rajallisia, vaikka poikkeamat voivat olla suuret riippuen jakauman luonteesta. Keskiarvo (mean), mediaani ja moodit ovat esimerkkejä keskivertoa kuvaavista käsiteistä, ja hajonta tai varianssi antaa tietoa siitä, kuinka laajalti arvot poikkeavat keskiarvosta. Keskivertoisuus ei yksin määritä ilmiön luonnetta, vaan se on osa pienemmistäkin mittareista koostuvaa kuvaa.

Arkikielessä keskivertoisuus viittaa usein siihen, mitä pidetään tavanomaisena tai odotettuna. Esimerkiksi lausahdus "keskivertoinen suomalainen" viittaa yleisesti yleisiin piirteisiin, elämäntapaan tai kulutuskäyttäytymiseen, joita arvioidaan olevan tyypillisiä tälle väestölle.

Käytössä keskivertoisuus on hyödyllinen referenssi, mutta sillä on myös haasteita. Keskiverton huomioiminen voi piilottaa vaihtelua ja poikkeavia ryhmiä, ja painotus pelkästään keskiarvoon voi antaa virheellisen kuvan. Tieteellisessä analyysissä korostetaan tavallisesti sekä keskivertoa että jakauman hajontaa sekä poikkeavuuksia saadakseen kokonaisvaltaisen kuvan ilmiöstä.