keskeisestimuodot

Keskeiset muodot ovat kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan sanan keskeistä tai lemmakaavaa muodostetta, jota käytetään viitekohtana analyyseissä, sanakirjoissa ja kielenopetuksessa. Näitä muotoja kutsutaan usein lemmaksi tai perusmuodoksi, ja ne toimivat taivutettujen muotojen vastineina sekä tiedonkeruun ja hakujen perustana, kun sanaa käsitellään karkean tai tilastollisen tason tasolla.

Käytännössä keskeiset muodot riippuvat kielestä. Esimerkiksi suomessa verbin lemmana pidetään yleensä infinitiivi (esim. puhua), kun taas substantiivin lemmana on yksikön nominatiivin perusmuoto (esim. talo). Adjektiiveilla keskeinen muoto on usein sama kuin perustapaa (esim. korkea). Muita taivutusmuotoja varten joitakin kieliä käytetään erillisiä taivutusklassikoita, mutta lemmat toimivat kaikissa tapauksissa referenssinä.

Kieliteoriassa keskeisiä muotoja käytetään lemmatisaatiossa ja morfologisessa analyysissä. Tämä mahdollistaa sanojen yhdistämisen, sanastojen rakentamisen ja hakujen tehokkuuden, koska samaan lemmaversioon voidaan liittää kaikki taivutusmuodot. Lemmamuotojen valinta riippuu kielestä ja tarkoituksesta, ja joissakin kielissä yksi sana voi muodostua useammasta lemmasta.

Relatiiviset käsitteet kuten juuri- tai runko (root/stem) poikkeavat lemmasta: stem saattaa sisältää taivutukseen tarvittavaa osaa, kun lemmalla on virallinen sanakirja- tai perusmuotomerkitys. Keskeiset muodot eroavat siis kielen ja sovelluksen mukaan, mutta ne jakavat tehtävän antaa kullekin sanalle vakaa viitekehys.

Katso myös: lemma, perusmuoto, sanakirjaominaisuus, lemmatisaatio, taivutus.