kertojaäänensä

Kertojaäänensä tarkoittaa tarinan kerronnan äänensävyä ja asennetta, jonka kautta lukija kuulee tapahtumat. Se viittaa sekä kerronnan kielelliseen ilmaisutapaan että siihen näkökulmaan ja tunnekokemukseen, jonka teos välittää. Kertojaäänestä voidaan puhua myös silloin, kun painottuu, miten tarina on luvuiltaan ja rytmiltään rakennettu.

Kertojaääni voi olla eri tavoin ennen kaikkea kerronnallinen ääni: se voi olla minä-kertoja (ensimmäinen persoona), kolmannen persoonan kertoja sekä osallistuva kertoja, joka liittyy tarinan tapahtumiin ja tuottaa kirjoittajan tai hahmojen näkemyksiä. Kertojaääni voi olla läheinen ja intiimi tai etäinen ja objektiivinen, ja se voi ilmentää ironiaa, huumoria tai diplomaattisuutta. Lisäksi kertojaääni voi muuttua tarinan aikana tai pysyä johdonmukaisesti samanlaisena.

Kerronnan luonteeseen vaikuttavat muun muassa kertojan luotettavuus ja etäisyys sekä kielelliset keinot, kuten käytetyn kielen sävy, dialogin runsaus tai retoriikka. Luotettava kertoja pitää todentuntuna tapahtumat, kun taas epäluotettava kertoja saattaa tulkita tai vääristää todellisuutta, jolloin lukija joutuu arvioimaan kertomuksen todenperäisyyttä. Kertojaäänen valinnat ohjaavat lukijan tulkintaa teeman, motiivien ja tarinan jännitteiden suhteen.

Kertojaäänensä muodostaa termi kertoja sekä ääni, ja sen genitive-muoto kertojaäänensä viittaa nimenomaisen teoksen kertojan omaan ääneen. See also kertoja, kertomus ja näkökulma.