keramiikkakondensaattorit

Keramiikkakondensaattorit ovat passiivisia sähkökomponentteja, jotka varastoivat sähkövarausta kahden metallilevyn välille sijoitetun keramiikkadielectrin avulla. Yleisimmät tyypit ovat monikerroksiset keramiikkakondensaattorit (MLCC), joissa useita metallikerroksia on kerrottu keramiikkalevyjen väliin, ja kokonaisuus laminoidaan tiiviiksi paketiksi. MLCC:t ovat yleisimmin käytettyjä kondensaattoreita nykyaikaisissa piireissä ja ne voivat olla pintaliitos- (SMD) tai läpiviennityyppisiä.

Dielektrian materiaalit ja luokat määrittävät kondensaattorin ominaisuudet. Luokkia ovat tyypillisesti Class I (esim. NP0/C0G), Class II (esim. X7R, Z5U) ja joissain yhteyksissä Class III. Class I-kondensaattorit ovat lämpötilastabiilimpia ja pitkäaikaisesti luotettavia, kun taas Class II ja III tarjoavat suuremman kapasitanssin pienessä tilassa mutta suuremman lämpötilariippuvuuden ja mahdollisen ikääntymisen. Kapasitanssiarvot voivat vaihdella pienestä pikoFista useisiin mikroF, riippuen koosta ja käyttölämpötilasta.

Kapasitanssin lisäksi tärkeimmät ominaisuudet ovat toleranssi, jännitesäde (jännite, jonka yli kondensaattori toimii turvallisesti), sekä lämpötilariippuvuus. DC-bias -ilmiö (kapasitanssin väheneminen kytkennässä korkealla suorittavalla jännitteellä) on merkittävä tekijä erityisesti Class II -kondensaattoreissa.

Käyttökohteita ovat decoupling- ja suodatussovellukset, sähkökytkentä- ja pulssipiirit sekä virtalähteiden vakauttaminen. Suuremmissa sovelluksissa huomioidaan lisäksi ESR/ESL-arvot sekä iän myötä tapahtuva kapasitanssin muutos ja luotettavuus. Keramiikkakondensaattorit ovat edullisia, tiheitä ja monipuolisia, mikä tekee niistä erottuvan vaihtoehdon monenlaisiin elektronisiin laitteisiin.

---