kelvinissä

Kelvinissä viitataan lämpötilan mittaamiseen Kelvinin (K) yksikössä. Kelvin on SI-järjestelmän lämpötilan perussuure, ja sen arvoja käytetään laajasti tieteessä ja teknisessä työssä. Kelvinin asteikko eroaa Celsius-asteikosta siten, että nollapiste on absoluuttinen nollapiste ja yhden Celsius-asteen muutos vastaa yhden kelvinin muutosta. 0 K vastaa -273,15 °C.

Nykyinen määritelmä perustuu Boltzmannin vakioon: 1 K on 1/1.380649×10^23 J/K. Tämä kiinnittää kelvinin absoluuttiseen lämpötilaan ja energiaan. Käytännössä Kelvinin avulla lämpötilat ilmaistaan ilman nollapisteen tulkintaa, mikä on tärkeää tieteessä ja teknisessä työssä.

Skaala on nimetty brittiläiselle fyysikolle William Thomsonille, joka tunnetaan myös nimellä Lord Kelvin, ja sen käyttöönotto on vakiinnuttanut sen perusmittayksikkönä luonnontieteissä.

Käyttökohteet: Monissa tieteellisissä ja teknisissä yhteyksissä lämpötilat ilmoitetaan kelvinin. Esimerkiksi ideaalikaasun tilanyhtälö PV=nRT käyttää T kelvineinä. Arkipäivän mittauksissa Celsius-asteet ovat yleisempiä, mutta Kelvin on ensisijainen tieteessä.

Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota tiivis kuva kelvinin merkityksestä ja käytöstä lämpötilan mittauksessa.