kelttilisiä

Kelttiliset, eli kelttiläiset, viittaavat muinaiseen eurooppalaiseen kulttuurien ja kielten ryhmään, joka kukoisti useilla alueilla ennen ja aikana Rooman valtakunnan laajentumista. Heitä ei kuitenkaan pidä käsittää yhtenä yhtenäisenä etnisenä kansana, vaan monien heimojen ja yhteisöjen verkostona, joille yhteisivät kieliryhmät ja kulttuuriset piirteet tasasivat identiteetin.

Alkuperä ja leviäminen: Kelttiläisen ilmaisun juuret ovat Keski-Euroopassa, ja niitä ilmensivät hallstattikulttuuri (noin 800–500 eKr) sekä myöhemmin laajalle levinneempi la Tène -kulttuuri. Celtit levittäytyivät Gaulissa (nykyinen Ranska ja lähialueet), Brittein saarilla sekä Iberian länsiosissa ja osin muillakin osilla Eurooppaa. Myöhemmällä ajalla Celtit saavuttivat myös Anatolian alueen Galatian kansojen kautta. Kreikkalaiset ja roomalaiset kirjalliset lähteet kuvaavat heidät sekä sotilaallisina ryhminä että kaupankäyntiä harjoittavina yhteisöinä.

Kielet: Kelttiläiset kielet muodostavat oman alalohkonsa indo-eurooppalisiin kieliin. Niihin kuuluvat pääryhmät goidilaiset (irlannin, skotlantilaisen gaelin kieli sekä mansin kieli) sekä brytilliset (walesin, bretonin ja korniin kielen). Nykyisin nämä kielet ovat elinvoimaisia eri mittakaavissa ja niitä puhutaan muun muassa Irlannissa, Skotlannissa, Walesissa, Bretagnessa sekä Cornwallissa ja Manissa.

Kulttuuri ja yhteiskunta: Celtit muodostivat useita heimoperheitä ja klaaneja, joilla oli usein vakaasti itsehallinnolliset järjestelmät. Heidän taiteessaan korostuvat La Tène -aikakauden koristeelliset metallityöt ja symboliikka. Religio ja ritarikohtaiset käytännöt tunnetaan lähinnä arkeologisista löydöistä sekä antiikin lähteistä; druidit ja tilastolliset rituaalit ovat olleet keskeisiä, mutta todellinen toiminta ja järjestelmällisyys vaihtelevat alueittain.

Historian perintö: Roomalais-keskeinen valloittaminen sekä myöhempi keskiajan kehitys muokkasivat kelttiläistä identiteettiä. Celtin kulttuuri jätti jälkiä sekä kielellisesti että kulttuurisesti, ja sitä juhlistetaan edelleen modernien kansakuntien identiteeteissä. Celtin perintö näkyy muun muassa kirjallisuudessa, taiteessa sekä kansankonsteissa ja on osa useiden alueiden kulttuurista itsemääräämisoikeutta ja näkyvyyttä.