kellomekanismit

Kellomekanismit ovat kellojen sisäisiä rakenteita, jotka mahdollistavat ajan mittaamisen ja sen näyttämisen. Ne jaotuvat pääpiirteittäin mekaanisiin, sähköisiin ja elektronisiin järjestelmiin. Mekaanisissa kellomekanismeissa energiaa varastoidaan esimerkiksi jousessa tai painoissa, ja vapautuva voima välittää liikkeen pienemmän nopeuden välitysjärjestelmän kautta. Välitys muuttaa nopean, suurikokoisen liikkeen hitaammaksi ja siirtää sen osoituspyöriin, joista tunnit, minuutit ja sekunnit näytetään.

Kellon toiminnan keskeinen osa on säännöllinen värähtely, joka antaa aikaan perusrytmin. Tämä tapahtuu joko pendulilla tai tasapainopyörällä. Näiden järjestelmien vakaus ja oikein kalibroitu energianhallinta mahdollistavat kellon tasaisen kulun.

Mekaanisten mekaniikkojen lisäksi on sähköisiä ja kvartsikorjattuja kelloja. Sähkökellot käyttävät sähköenergiaa ja elektronisia piirejä; kvartsikellot perustuvat kvartsikiteen erittäin tarkan värähtelytaajuuden hyödyntämiseen, jota elektroninen järjestelmä vahvistaa ja käyttää osoitukseen. Kvartsikellot voivat siirtää liikkeen moottorin avulla tai käyttää digitaalisia näyttöjä; monet modernit rannekellot ovat automaattisesti tai manuaalisesti kytkettäviä mekaanisia sekä kvartsipohjaisia yhdistelmiä.

Kellomekanismien tarkkuus ylläpidetään säännöllisellä huollolla, puhdistuksella, voitelulla ja säätämällä värähtelyn oikea beat. Lämpötilan vaihtelut ja kuluminen voivat vaikuttaa tarkkuuteen, minkä vuoksi kalibrointi ja huolto ovat tarpeen.