kvartsikellot

Kvartsikellot ovat kellotuotteita, joissa ajanlasku perustuu kvartsikristallin tarkkaan värähtelyyn. Kvartsikristalli värähtelee vakaalla taajuudella, tyypillisesti 32 768 Hz, kun siihen kohdistetaan sähkövirta. Tämä taajuus jaetaan taajuusjakajalla 1 Hz:n signaaliksi, joka ohjaa kellon mekanismia: analogisissa kelloissa sekunnin välein liikkuvat kädet ja digitaalisissa näytöt päivitetään sekunnin tarkkuudella.

Toimintaperiaate on seuraava: kvartsikristallin värähtely muunnetaan jatkuvaksi 1 Hz signaaliksi taajuusjakajalla, jonka jälkeen signaali ohjaa käyntimoottoria tai digitaalista näyttöä. Tämä tekee kvartsikelloista erittäin tarkkoja ja luotettavia.

Historia: Kvartsikellot kehitettiin 1900-luvulla. Ensimmäiset kvartsikristallin värähtelyyn perustuvat kellot rakennettiin 1920-luvulla. Massatuotanto ja kaupallinen yleistyminen yleistyivät 1960–1970-luvuilla; 1969 Seiko esitteli maailman ensimmäisen massatuotetun kvartsikellon, mikä johti laajaan käyttöönottoon ja mekaanisten kellojen aseman muuttumiseen.

Tarkkuus ja variantit: Tyypillinen tarkkuus on noin ±15 sekuntia kuukaudessa. Joillakin malleilla ajan päivitys tapahtuu automaattisesti radiolähetin kautta (radio-ohjatut kvartsikellot), mikä perustuu atomikelloihin. Kvartsikelloja valmistetaan sekä analogisina kelloina että digitaalisina laitteina, ja niitä käytetään seinä-, pöytä- ja rannekelloissa sekä ajastimissa.

Edut ja haitat: Edut ovat korkea vakaus, pieni huolto ja alhaiset tuotantokustannukset. Haittoja voivat olla pariston tarve ja joidenkin mielestä mekaanisen kellon tuntuman puute.