Kvartsikristalli

Kvartsikristalli on kvartsin kiteinen muoto, jonka kemiallinen koostumus on piidioksidi (SiO2). Se kuuluu hexagonaaliseen kristallijärjestelmään. Kovuus Mohs-asteikolla on 7 ja tiheys noin 2,65 g/cm3. Kristallit voivat olla kirkkaasti läpikuultavia tai värillisiä; yleisimpiä värimuunnelmia ovat amethyst (violetti), citrine (keltaisen-oranssi), rose quartz (vaaleanpunainen) sekä smoky quartz (savunharmaa). Sillä on lasimainen kiilto, ja kiteitä voi esiintyä erilaisissa formireissä, kuten pylväinä tai terävinä kristalleina.

Esiintyminen ja muodostuminen: Kvartsia esiintyy laajasti maankuorella; se on yleinen mineraali sekä igneisissä että metamorfisissa kivissä ja myös hydrotermisissä vesiliuoksissa. Se muodostuu, kun pii- ja happi-ioneja kiteytyy siliciksi ja kiteytymistä tapahtuu muun muassa granodiiteissa, graniiteissa, pegmatiteissa sekä geodeissa. Kvartsikristalleja voidaan löytää sekä suurempina kiteinä että pieninä rihmastoina monissa alueilla.

Käyttö ja merkitys: Kvartsia käytetään laajasti sekä teollisesti että korukivinä. Sen piezoelektriset ominaisuudet mahdollistavat tarkan taajuus- ja resonanssitoiminnan, joten kvartsia hyödynnetään elektronisissa värähtelijöissä, kelloissa ja optisissa laitteissa. Korukivenä leikattu kvartsikristalli sekä sen värimuunnelmat ovat suosittuja keräily- ja koristekiviä.

Väri- ja lajityypit: Amethyst (violetti), citrine (keltaisen-oranssi), rose quartz (vaaleanpunainen), smoky quartz (savunharmaa) sekä kirkas kvartsikristalli. Väriä aiheuttavat epäpuhtaudet sekä valon aineistoihin vaikuttavat tekijät, kuten rautasuolat.