kelaatteja

Kelaatteja ovat yhdisteitä, joissa keskusmetalli-ioni sitoutuu ligandien eli kelatoivien aineiden kanssa useammasta kuin yhdestä kohdasta muodostaen rengasrakenteen. Tämä sitoutumistapa, jota kutsutaan kelaatioksi, on vahvempi ja vakaampi kuin yhden kohdan kautta tapahtuva koordinaatiosidos. Kelatoivat aineet ovat yleensä orgaanisia molekyylejä, joilla on useita luovuttajaryhmiä, kuten happi- tai typpiatomeja, jotka voivat muodostaa koordinaatiosidoksia metalli-ionin kanssa.

Kelaatteja käytetään laajasti eri sovelluksissa. Esimerkiksi lääketieteessä niitä hyödynnetään myrkyllisten metallien, kuten lyijyn tai elohopean, poistamisessa elimistöstä (kelaatioterapia). Elintarviketeollisuudessa kelaatteja käytetään säilöntäaineina ja hapettumisen estäjinä, koska ne pystyvät sitomaan metalleja, jotka muuten edistäisivät pilaantumista. Maataloudessa kelaattimuotoisia hivenravinteita, kuten rautaa ja sinkkiä, lisätään lannoitteisiin, jotta kasvit pystyisivät hyödyntämään niitä tehokkaammin. Myös pesuaineissa ja vedenkäsittelyssä kelaateilla on merkitystä veden kovuutta aiheuttavien metalli-ionien sitomisessa. Yleisiä kelaatteja ovat esimerkiksi EDTA ja sitruunahappo.

---