kaupungistumisasteesta

Kaupungistumisaste on tilastollinen mittari, joka kuvaa väestön osuutta, joka asuu kaupungissa tai muulla tavoin urbanisoituneilla alueilla. Määritelmä ja laskentakriteerit vaihtelevat maittain: jotkut maat määrittelevät kaupungin tai taajaman asukasmäärän, toiset käyttävät väestötiheyttä tai palvelujen saatavuutta. Tämän vuoksi samaa ilmiötä voidaan mitata eri tavoin eri maissa.

Kaupungistumisaste lasketaan yleensä siten, että urbanisoitujen alueiden väestö jaetaan koko väestöllä, ja tulos esitetään prosentteina. Tulokset voivat vaihdella tilastointikerrasta riippuen, ja vertailussa on kiinnitettävä huomiota käytettyihin kriteereihin sekä ajanjaksoon. Kansainvälisissä vertailuissa käytetään usein sekä kaupungin että taajaman käsitteitä sekä mahdollisesti urbaanien alueiden laajuutta kuvaavia määritelmiä.

Kaupungistumisen taustalla vaikuttavat tekijät ovat talouskasvu, teollistuminen ja työpaikat kaupungeissa sekä muuttoliike maaseudulta. Kaupungistuminen tarjoaa usein parempia työ- ja koulutusmahdollisuuksia sekä palveluita, mutta samalla luo paineita asuntorakentamiselle, liikenteelle ja ympäristönhallinnalle. Kasvaessaan kaupungistumisaste voi lisätä talouskasvua ja innovaatioita, mutta se voi myös lisätä eriarvoisuutta ja riippuvuutta infrastruktuurista.

Tilastot kaupungistumisesta ovat keskeisiä kehityksen mittareita. Kansainvälisesti niitä tuottavat YK:n World Urbanization Prospects, Maailmanpankki sekä OECD, sekä kansalliset tilastokeskukset kuten Suomen Tilastokeskus. Vertailussa on tärkeää huomioida maiden erilaiset määritelmät ja tietojen julkaisut, jotta luvut ovat tulkittavissa.