kaukokartoitusmenetelmillä

Kaukokartoitusmenetelmät viittaavat tekniikoihin, joilla kerätään tietoa kohteesta tai ilmiöstä etäältä, ilman suoraa fyysistä kosketusta. Tämä tiedonkeruu tapahtuu tyypillisesti mittaamalla kohdealueelta heijastuvaa tai siitä lähtevää sähkömagneettista säteilyä. Kaukokartoitusjärjestelmät voidaan jakaa passiivisiin ja aktiivisiin. Passiiviset järjestelmät hyödyntävät luonnollista säteilyä, kuten auringonvaloa tai kohteen omaa lämpösäteilyä. Aktiiviset järjestelmät, kuten tutka, lähettävät itse energiaa ja mittaavat siitä takaisin heijastuvaa signaalia.

Yleisimpiä kaukokartoitusmenetelmiä ovat satelliittikaukokartoitus ja lentokoneista tai droneista suoritettava kaukokartoitus. Satelliitit tarjoavat laajan kattavuuden ja säännöllisen seurannan, kun taas lentokoneet ja dronet mahdollistavat korkeamman resoluution ja tarkemman ajoituksen. Kerättyä dataa voidaan analysoida ja tulkita erilaisten sovellusten tarpeisiin, kuten ympäristön seurantaan, maankäytön suunnitteluun, maanviljelyyn, geologiseen tutkimukseen ja katastrofien hallintaan. Erilaiset sensorit, kuten optiset kamerat, infrapunatunnistimet ja tutkat, keräävät tietoa eri sähkömagneettisen spektrin osista, mikä mahdollistaa monipuolisen ja yksityiskohtaisen analyysin.