katiskojen

Katiskat, tai katiskojen, ovat perinteisiä makean veden katiska-tyyppisiä pyydyksiä, joita on käytetty laajalti Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Ne ovat yleensä punottuja kokonaisuuksia, usein pajusta tai paju-oksista, ja niissä on carry-tyylinen säiliö sekä suppilon kaltainen suuaukko. Aukko kaventuu kohti säilytystilaa, mikä tekee kalasta helpommin johdatettavissa sisälle mutta Estää sen pakenemisen.

Rakenne ja toiminta: Katiskat muodostuvat sisäisestä tilasta sekä ulkokuoresta, joka mahdollistaa veden virtauksen. Suuaukko on suunniteltu siten, että kala kulkeutuu helppoa reittiä pitkin sisään, mutta ei pääse takaisin ulos. Usein katiskat asetetaan virtaan tai vedenpohjan lähelle, kiinnitetään köysillä tai tolpilla ja jätetään paikoilleen muutamaksi tunniksi tai yön ajaksi.

Käyttö ja saaliskohteet: Niitä käytetään sekä kala- että ravunpyyntiin. Saimet vaihtelevat alueittain ja saatetaan käyttää syötteinä leipää, madetta tai muita solkinaisia houkuttimia, tai jo pelkästään kalan liikkumisen luonnolliseen suuntaan. Katiskat soveltuvat pienelle kalanmuodolle kuten särkikalat, ahven, ruutana ja särki sekä jossain tilanteissa rapu- ja jellokaloja, kuten ankeriaat.

Historia ja sääntely: Katiskat ovat olleet tärkeä osa pohjoismaista maatalous- ja jokikulttuuria jo keskiajalta alkaen. Nykyisin niiden käyttö on yhä joissain yhteisöissä harrastus- tai esittelytarkoituksessa, mutta kaupalliseen pyytöön liittyy usein paikallisia säädöksiä ja lisenssejä sekä katisteiden käyttösääntöjä, jotka suojelevat kalakantoja ja ottamien määrää.

Lähikohteet: Katiskat liittyvät muuhun pienpyyntiin, kuten fyke- ja vastaaviin katisijärjestelmiin, ja ne voivat tarjota näkökulman perinteisiin pyydystekniikoihin sekä kalastuksen kulttuuriperintöön.